Kirjallista Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää!

Huomaan, että minullahan onkin näemmä tällainen hektinen kerran vuodessa -kirjoitustahti tässä blogissani. Jospa yrittäisin jatkossa laitella tekstiä tänne vähän useamminkin.

Tänään on siis tosiaan Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä. Mitä sinun kulttuuriisi kuuluu tänä ihastuttavana sunnuntaina? Itse ajattelin lukea hiukan Louise Pennyn Kylmän kosketus -dekkaria (olen tykästynyt rikoskomisario Armand Gamacheen ja ihastuttavaan Three Pinesin pikkukylään) ja työskennellä runokokoelmani parissa. Aion lähettää apurahahakemuksen pariin kirjallisuussäätiöön (tsemppiä kollegoille samaan puuhaan!) ja jos ehdin ja jaksan, päivitän ehkä Runoilijan lukemisto -kirjainstaani – joko viime aikoina luettuja kirjoja tai jonkin runon. Katsotaan nyt.

Eilen muuten laitoin hauskan ja helpon Kirjainspis-kirjoitustärpin tuonne Instagramiin, joten jos haluaisit kirjoitella tänään jotakin, mutta idea vielä puuttuu, käyhän tsekkaamassa.

Tein eilen tänne nettisivuilleni muutaman uuden osion, koska niitä oli kyselty. Nettisivuiltani löytyy nyt ajankohtainen Voimasana-leiri ja kirjoitusryhmät -sivu, josta voit tarkistaa mitä kursseja minulta on tulossa (ja juu, myös Voimasana-leiri pidetään taas elokuussa!), ja lisäksi muita töitäni käsittelevä Kulttuuri- ja viestintäala -sivu. Jos siis kiinnostaa, millaisia kiireitä minulla on pitänyt, kun en ole ehtinyt blogiakaan päivitellä, niin siellä voi tutustua. Aion myös perustaa nettisivuille oman Kirjoitusvinkit-sivun, josta löytyy sitten jatkossa näitä kirjoitustärppejä ja mahdollisesti muitakin asiaan liittyviä vinkkejä. Myös Julkaisut-sivulle päivittelin nyt hiukan noita pienempiä julkaisuja ja näyttelyitä.

Tästä tulikin mieleeni, että olen miettinyt viime päivinä sitä, kuinka vaikea on oikeasti rentoutua. Itselläni ainakin nämä viikonloppuvapaat tuntuvat kuluvan kaikenlaisten projektien parissa. Kadehdin usein ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä käsillään ja vaikkapa remontoivat taloa vapaapäivinään (itse en osaa, mutta kädentaitokursseja saa todellakin suositella), tai tekevät pihatöitä, sisustavat, maalaavat tauluja (tai seiniä), ovat saaneet koronavuoden aikana valmiiksi useita villapaitoja (minulla on vielä ensimmäinenkin kesken), reippailevat ja retkeilevät, tai tekevät jotakin muuta konkreettista ja aktiivista. Se varmaankin rauhoittaa mieltä ja tuottaa iloa ja hyvinvointia. Omassa päässäni on vapaapäivinäkin sellainen ideamylly, että myös viikonloppuprojektini tapahtuvat tosi usein lähinnä tietokoneella. (Tiedän, olen nörtti.) Mielessäni on sellainen ikuisuuksiin ulottuva lista kaikista niistä työtä muistuttavista hommista, joista ei kuitenkaan makseta mitään (tai ehkä artisti maksaa), että melkeinpä sitten rentoutumisaikakin menee näihin projekteihin. En ole vielä keksinyt, että johtuuko se siitä, että minä vain rakastan töitäni, vai enkö vain osaa olla suorittamatta. Olen esim. kerännyt paljon rentoutusvinkkejä, mutta en kylläkään koskaan käytä niitä. Lukeminenkin välillä kärsii siitä, että aika menee ruutua tuijotellessa.

Koronavuosi on kyllä ollut meille kaikille rankka, ja varmasti aiheuttanut elämään jos jonkinlaista myllerrystä. Yritän koko ajan keksiä kulttuurijuttuja, jotka auttaisivat ihmisiä huolten keskellä ja toisivat erityisesti lapsille ja nuorille (mutta myös aikuisille) mukavaa tekemistä tänä aikana, kun kaikki paikat ovat kiinni. Tarvitsemme luovuutta ja taidetta elääksemme ja voidaksemme hyvin. Jos siis sinulla on ideoita siitä, millaisia yhteisöllisiä taideprojekteja voisi toteuttaa niin, ettei laitetakaan porukkaa samaan tilaan toimimaan, vinkatkaa. Pystyn järjestämään yhteisötaideprojekteja työssäni ja juuri nyt turvalliselle taidetekemiselle ja yhdessä ideoinnille olisi paljon käyttöä. Kaikki käy tanssista kuvataiteisiin ja käsitöistä kirjallisuuteen.

Minulla on muuten maaliskuussa virtuaalinen runokeikka netissä, jos kiinnostaa. Tiedottelen siitä lisää myöhemmin, kun on sovittu tarkemmin, mutta päivä on jo sovittu, ja se on lauantaina 27.3. klo 15 alkaen. Luvassa on käsitöitä ja runoutta – mikäs sen mukavampaa!

Se on muuten kuulkaas kohta kevät. Uskomatonta mutta totta. Aurinko paistaa vielä ja koirat haluavat pihalle, joten nytpä lähdenkin pikku happihyppelylle.

Tsemppiä ja mukavaa päivää!

Tietoja Wilhelmiina

Etsin hiljaisuutta. Yritän viilailla liian teräviä kulmia pois sanoistani. Olen kesken.
Kategoria(t): Kirjoittaminen, Kirjoitusryhmät, Pohdiskelua, Yleinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s