Kirjoittajan arkistot: Wilhelmiina
Vuosi kääntyy uuteen
Uudenvuodenaatto lienee suosittua aikaa käydä läpi edellistä vuotta, joten mietinpä vähän minäkin. Tänne blogiin ei ole vuoden aikana tullut kovin paljoa kirjoiteltua, mutta muualle kyllä senkin edestä. Lueskellessani Facebookissa muiden listauksia vuodesta 2017 ajattelin ensin, että no, minähän olen vain … Lue loppuun
18.8.2017
On perjantai-ilta.
Ihmisenkokoinen sokea usko on lävistänyt kymmenen ihoa
Lidlin valkoisella tarjousveitsellä
kunnes luoti Lue loppuun
Emma Morano 1899–2017
Esikoinen, sinä jäit pisimpään /
näit kaiken, mitä nähtävissä oli. /
Keksinnöt ja lääkkeet, syntyvän teknologian – /
nettiin et sentään lähtenyt, ethän sinä. Lue loppuun
Runo itsenäisyyspäiväksi
Minulla on juuret tähän maahan. Talvella järvenrannankin voi kuvitella pelloksi, jos ei katso käännettyjä veneitä. Esikaupunkien puistikoissa leikitään piilosta, opitaan väistämään aikuisia, olemaan tuijottamatta. Minulla on juuret kerrostalojen muovilattioissa, joissa huonekalujen jäljistä muodostuu kartta muiden elämään. Korvat kasvavat kiinni seiniin, … Lue loppuun
Ammattikirjoittajan tunnustukset
Työkseen kirjoittamisessa on pulmana, että ei enää tule juurikaan kirjoitettua ”omia juttuja”. Lue loppuun
Se kysyy sinua tanssiin, sano silti kyllä
Hassua, miten asiat muuttuvat suurin harppauksin silloin tällöin. Kun kirjoitin viime postausta, en tiennyt, että pääsy takaisin päivätyöhön koittaisi jo parin kuukauden päästä. En arvannut sitäkään, että alle puolentoista kuukauden kuluttua olisin ostanut talon. Vanhan talon maalta, kaurapellon laidalta. Paikkakunnalta, … Lue loppuun
Pimeä puoli
Aamuyöt ja varhaisaamut ovat tulleet viime aikoina tutummiksi kuin milloinkaan ennen. Olen aina valvonut myöhään, mutta joitakin kuukausia sitten otin vastaan työn, joka on pelkkää yövuoroa. Sen myötä koko vuorokausirytmini on kääntynyt aika pimeäksi. Voisi sanoa, että muiden aamu on … Lue loppuun
Sanat
Ensimmäinen lause on aina tärkein, ja siksi vaikein. Mutta jospa minä vain aloitan: Minun äitini halusi nimekseni Wilhelmiina — tai ehkä Vilhelmiina tavallisella V:llä. (Hassua, etten tullut koskaan kysyneeksi.) Vilhelmiina oli isoäitini toinen nimi, mutta isäni, hänen poikansa, piti nimeä … Lue loppuun
Wilhelmiinan talo 